Rakentamisen korkea kustannustaso näkyy asuntojen hinnoissa ja vuokrissa sekä julkisten rakennushankkeiden investointikustannuksissa. Osa kustannuksista voi syntyä sääntelyvaatimuksista ja menettelyistä, joiden aiheuttamat lisäkustannukset eivät vastaa niillä saavutettavia hyötyjä. Puutuoteteollisuus ry alustavien laskelmien mukaan turhan tai päällekkäisen sääntelyn aiheuttamat kustannukset voivat olla jopa 7,5 prosenttia puukerrostalon kokonaiskustannuksista.

Valtakunnallinen lisälasku voi olla satoja miljoonia euroja vuodessa

Metsäbiotalouden tiedepaneelin vuoden 2026 raportin mukaan Suomessa valmistui vuosina 2020–2024 keskimäärin 2,5 miljoonaa kerrosneliömetriä puurunkoisia uudisrakennuksia vuodessa.

Kun Puutuoteteollisuuden esimerkkilaskelman 135–237 euron neliökohtainen kustannusvaikutus suhteutetaan tähän rakentamisvolyymiin, saadaan laskennalliseksi vaikutukseksi noin 340–590 miljoonaa euroa vuodessa.

Kyseessä on teoreettinen mittakaavavertailu, ei arvio toteutuneesta lisälaskusta tai ennuste saavutettavista säästöistä. Viisikerroksisen puukerrostalon kustannuksia ei voida sellaisinaan soveltaa kaikkiin puurunkoisiin rakennuksiin, ja vertailussa on yksinkertaistettu myös kerrosalan ja bruttoalan välinen ero.

Laskelma havainnollistaa kuitenkin, kuinka yksittäisiltä vaikuttavat sääntelyvaatimukset ja menettelyt voivat yhdessä muodostaa kansantaloudellisesti merkittävän kustannustekijän.

Rakentamisen kustannustehokkuus edellyttää sääntelyn läpikäyntiä

Puutuoteteollisuus ry esittää seuraavaan hallitusohjelmaan rakentamisen sääntelyn perusteellista läpikäyntiä. Tavoitteena on tunnistaa ja karsia vaatimuksia, joiden kustannusvaikutukset eivät ole oikeassa suhteessa saavutettaviin turvallisuus-, terveellisyys- ja laatuhyötyihin.

Rakentamisen kustannuksista puhuttaessa huomio kiinnittyy usein materiaalien, työn ja energian hintaan. Vähemmälle huomiolle jää sääntelyn vaikutus rakenteiden monimutkaisuuteen, tarvittaviin työvaiheisiin ja koko rakentamisprosessin tehokkuuteen.

Yksi ylimääräinen rakennekerros ei tarkoita vain materiaalin hintaa. Sen mukana tulevat myös kuljetukset, asennustyö, viimeistely ja mahdollisesti pidempi rakentamisaika. Samoin toistuvat selvitykset ja vaihtelevat viranomaiskäytännöt aiheuttavat suunnittelutyötä ja hallinnollisia kustannuksia.

– Rakentamislain uudistus ja korjaussarja olivat hyvä alku, mutta työ on kesken. Yhtenäisemmillä, suoritusperusteisilla vaatimuksilla parannetaan rakentamisen tuottavuutta, toteutetaan kohtuuhintaisia asuntoja, nostetaan jalostusarvoa ja vahvistetaan suomalaisen puutuoteteollisuuden kilpailukykyä vientimarkkinoilla, sanoo Puutuoteteollisuus ry toimitusjohtaja Matti Mikkola.

Neljä esimerkkiä sääntelyn aiheuttamista lisäkustannuksista

Puutuoteteollisuus ry on tarkastellut neljän sääntelyyn ja viranomaiskäytäntöihin liittyvän kustannustekijän vaikutuksia viisikerroksisessa, 2 400 bruttoneliömetrin puukerrostalossa. Rakennuksen laskennallinen kokonaiskustannus on 7,6 miljoonaa euroa.

Tarkasteltu kustannustekijä	Laskennallinen lisäkustannus / rakennus
Palosuojaverhoukset ja päällekkäiset suojauskerrokset	197 000–345 000 €
Välipohjien värähtelymitoitus ja akustiikka	58 000–115 000 €
Elementtikuljetukset ja työmaavaikutukset	59 000–89 000 €
Rakennusvalvonnan tulkintaerot ja päällekkäinen selvitystyö	10 000–20 000 €
Yhteensä	324 000–569 000 €

Tarkasteltujen kustannustekijöiden yhteenlaskettu laskennallinen vaikutus on 135–237 euroa bruttoneliömetriltä eli 4,3–7,5 prosenttia rakennushankkeen kokonaiskustannuksista.

Mistä lisäkustannukset syntyvät?

Palosuojaverhoukset. Puukerrostalojen paloturvallisuusvaatimukset voivat edellyttää useita suojaverhouskerroksia. Rakennuksen paloturvallisuus muodostuu kuitenkin kantavien rakenteiden palonkestävyydestä, osastoinnista, automaattisesta sammutusjärjestelmästä ja muista turvallisuusratkaisuista. On perusteltua arvioida, voidaanko sama tai parempi kokonaisturvallisuus saavuttaa joissakin tapauksissa yksinkertaisemmilla rakenteilla ilman tarpeettomia päällekkäisiä suojauksia.

Välipohjien mitoitus. Rakenteiden värähtelyyn ja akustiikkaan liittyvät vaatimukset vaikuttavat välipohjien rakennepaksuuteen ja materiaalimääriin. Suomen ja muiden Pohjoismaiden mitoituskäytäntöjen vertailulla voidaan selvittää, onko rakenteita mahdollista optimoida säilyttäen sama käyttömukavuus ja tekninen toimivuus.

Elementtikuljetukset. Teollisesti valmistettujen rakennuselementtien koko vaikuttaa sekä kuljetuksiin että työmaalla tarvittavaan työhön. Jos elementtejä joudutaan jakamaan pienempiin osiin kuljetusrajoitusten vuoksi, lisääntyvät mahdollisesti kuljetusten määrä, nostot, liitokset ja asennustyö. Kuljetus- ja saattovaatimusten kustannuksia tulisi tarkastella koko rakentamisketjun näkökulmasta liikenneturvallisuudesta tinkimättä.

Rakennusvalvonnan menettelyt. Rakennusvalvonnan tulkintaerot ja päällekkäiset selvitysvaatimukset voivat aiheuttaa tarpeetonta asiantuntijatyötä. Saman teknisen ratkaisun ominaisuuksia voidaan joutua selvittämään uudelleen hankkeesta toiseen. Yhtenäiset tulkinnat ja selkeät hyväksyntämenettelyt vähentäisivät hallinnollista työtä ja parantaisivat rakentamisen ennakoitavuutta.

Laskelmat perustuvat alustaviin oletuksiin, eivät toteutuneista hankkeista todennettuihin lisäkustannuksiin. Kaikkia tarkasteltuja kustannuksia ei voida automaattisesti pitää tarpeettomina, ja mahdollisten vaihtoehtoisten ratkaisujen kustannukset sekä tekninen hyväksyttävyys on arvioitava erikseen.

Kansallisesta lisäsääntelystä yhteispohjoismaisiin vaatimuksiin

Suomen rakentamisen sääntelyä tulee tarkastella aiempaa vahvemmin suhteessa eurooppalaisiin ja pohjoismaisiin vaatimuksiin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä rakenteiden värähtelyä, akustiikkaa, energiatehokkuutta ja paloturvallisuutta koskeviin määräyksiin.

Jos toisessa Pohjoismaassa voidaan toteuttaa turvallinen, terveellinen ja käyttömukavuudeltaan hyväksyttävä rakennus yksinkertaisemmalla rakenneratkaisulla, tulee selvittää, mistä ero johtuu ja onko kansallisille lisävaatimuksille riittävä peruste.

Tavoitteena ei ole automaattisesti alentaa vaatimustasoa. Olennaista on arvioida, voidaanko sama tai parempi lopputulos saavuttaa kustannustehokkaammin.

Suoritusperusteisessa sääntelyssä huomio kohdistuu rakennuksen todellisiin ominaisuuksiin ja toimivuuteen yksittäisten ennalta määrättyjen toteutustapojen sijaan. Tämä mahdollistaa erilaisten materiaalien ja teknisten ratkaisujen hyödyntämisen sekä antaa enemmän tilaa tuotekehitykselle.

Rakennusvalvonnan tulkinta- ja hyväksyntäkäytäntöjä tulee samalla yhtenäistää valtakunnallisesti. Päällekkäistä osoitustaakkaa, dokumentointia ja hallinnollista työtä on vähennettävä ilman, että hankekohtaisesta turvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta tingitään.

– Suomessa pitää siirtyä kansallisesta lisäsääntelystä eurooppalaiseen raideleveyteen ja kasvattaa kotimarkkinamme kattamaan Pohjoismaat. Rakentamisen turvallisuudesta tai laadusta ei tarvitse tinkiä, mutta rakentamisesta voidaan tehdä edullisempaa. On rohkeasti tarkasteltava, saavutammeko saman tai jopa paremman lopputuloksen yksinkertaisemmalla sääntelyllä ja kustannustehokkaammilla ratkaisuilla, Mikkola toteaa.

Teollisen rakentamisen mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti

Teollinen esivalmistus tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia rakentamisen tuottavuuden parantamiseen. Tehtaissa voidaan hyödyntää vakioituja työmenetelmiä, tehokasta materiaalinkäyttöä ja hallittuja valmistusolosuhteita. Samalla työmaalla tarvittava työ vähenee ja rakentamisaika voi lyhentyä.

Hyödyt jäävät kuitenkin vajaiksi, jos sääntely edellyttää tarpeetonta hankekohtaista uudelleensuunnittelua tai rajoittaa tehokkaiden tuotanto- ja toteutusratkaisujen hyödyntämistä.

Yhtenäiset pohjoismaiset vaatimukset laajentaisivat suomalaisen puutuoteteollisuuden tosiasiallista kotimarkkinaa. Kun samoja tuotteita ja rakennusjärjestelmiä voidaan hyödyntää eri maissa ilman tarpeettomia kansallisia muutoksia, tuotekehityksen kustannukset jakautuvat suuremmalle tuotantomäärälle.

Teollisen valmistuksen kehittyminen vahvistaisi samalla kotimaista jalostusarvoa ja investointiedellytyksiä. Puutuoteteollisuuden tuotantolaitokset sijaitsevat eri puolilla Suomea, joten kilpailukyvyn vahvistuminen tukisi myös maakuntien työllisyyttä ja elinvoimaa.

Puutuoteteollisuuden ehdotukset rakentamisen sääntelyn uudistamiseksi

Puutuoteteollisuus ry esittää seuraavaan hallitusohjelmaan kolmea toimenpidettä:

1. Karsitaan tarpeettomia ja päällekkäisiä vaatimuksia. Käydään rakentamisen sääntely läpi ja poistetaan määräyksiä, joiden aiheuttamat lisäkustannukset eivät vastaa niillä saavutettavia hyötyjä.
2. Yhtenäistetään vaatimuksia pohjoismaisella tasolla. Tarkastellaan erityisesti värähtely-, akustiikka-, energiatehokkuus- ja palomääräyksiä sekä niiden kansallisia eroavaisuuksia.
3. Edistetään suoritusperusteista sääntelyä ja sujuvampia viranomaiskäytäntöjä. Yhdenmukaistetaan tulkintoja ja hyväksyntämenettelyjä sekä vähennetään päällekkäistä osoitustaakkaa ja tarpeetonta byrokratiaa.

Tavoitteena on alentaa rakentamisen kustannuksia ja parantaa tuottavuutta ilman, että rakennusten turvallisuudesta, terveellisyydestä tai laadusta tingitään.

 

---

Lähteet ja laskennan tausta

Puutuoteteollisuus ry alustava sääntelyn kustannusvaikutusten esimerkkilaskelma: viisikerroksinen 2 400 brm² puukerrostalo, laskennallinen hankekustannus 7,6 miljoonaa euroa. Kustannusarvioissa tarkastellaan neljää sääntelyyn ja viranomaiskäytäntöihin liittyvää tekijää.

Metsäbiotalouden tiedepaneeli: Vähähiilisen rakentamisen lainsäädännön vaikutus puurakentamiseen, r….

Forecon Oy: Rakentamisen seuranta Q2/2026, Puutuoteteollisuus ry aineisto.

Rakentamislaki 751/2023 sekä ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta 848/2017.